Oikeusministeriö pyysi kesäkuun alussa Suomen Kriminalistiyhdistykseltä lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi tuomioistuimen määräämästä
pääsykiellosta ja siihen liittyviksi laeiksi. Heinäkuun 15. päivänä annettu lausunto on alla ja luettavissa myös Lausuntopalvelu.fi-verkkopalvelussa.
Tuomioistuimen määräämä pääsykielto
Ehdotettu kokonaisuus koskee asiallisesti muun muassa tuomioistuimen määräämää pääsykieltoa myymälään eli ns. yrityslähestymiskieltoa, jonka ohella käytössä olisi täsmennetty sääntely julkisrauhan suojan kontekstiin kuuluvasta liikkeenharjoittajan kohdistamasta pääsykiellosta. Verrattaessa tuomioistuimen määräämää yrityslähestymiskieltoa ja julkisrauhan suojan kontekstin pääsykieltoa on pidettävä kannatettavana, että yrityslähestymiskiellossa kiellon määrää tuomioistuin. Tämä turvaa henkilön kokonaisvaltaisen oikeudellisen aseman arviointia sekä reaalisten seikkojen huomiointia kiellon määräämisessä. Tuomioistuimen suorittaman harkinnan lisäksi yrityslähestymiskieltoon liittyy myös muita esitysluonnoksessa mainittuja hyötyjä, joihin lukeutuu esimerkiksi kiellon antamiseen liittyvän oikeudenloukkauksen riskin välttäminen. Lisäksi on kannatettavaa, että yleinen valvonta tuomioistuimen määräämän kiellon rikkomistilanteista asetettaisiin poliisin tehtäväksi.
Vaikka yrityslähestymiskiellon harkinnassa tuomioistuimella on edellytykset oikeusturvanäkökohtien havainnoinnissa, on kuitenkin huomioitava, että yrityslähestymiskiellon rikkomisen lähtökohtainen rangaistusarvo on suurempi kuin liikkeenharjoittajan kohdistaman pääsykiellon. Tällöin ehdotetun sääntelykokonaisuuden myötä liikkeenharjoittajien nouseminen ratkaisevaan asemaan kieltovaihtoehdon valinnassa muodostuu keskeiseksi, sillä ei voida etukäteen määrittää, kumpaa pääsykieltoa henkilöille kohdennettaisiin.
Yrityslähestymiskiellon määräämisessä on arvioitavana myös prosessiin liittyvä ajallinen ulottuvuus. On tuotu esille, että elinkeinonharjoittaja voisi itse kohdistaa pääsykiellon
yrityslähestymiskiellon tuomioistuinkäsittelyn ajaksi. Sääntelykokonaisuuden tarkoituksenmukaisuuden kannalta on todettava, että tällöin julkisrauhan rikkomisen konteksti
aktualisoidaan lähinnä vain menettelyllisistä syistä välivaiheena toiselle kiellolle.
Esitysluonnoksessa mahdollistetaan alaikäiselle määrättävä yrityslähestymiskielto. Tältä osin huomio kohdentuu käytännön ongelman laajuuteen. Luonnoksessa on tuotu esille, että kieltohakemusten määräksi arvioitaisiin vuodessa noin 100, mikä perustuu esitettyihin kaupan ja erikoiskaupan toimijatahon ja Poliisihallituksen näkemyksiin henkilömääristä. Ongelmana on toki maininnan mukaisesti, että viranomaisten tietoisuuteen eivät tule kaikki tapaukset. Suomen Kriminalistiyhdistys tuo esille, että tietoon perustuva päätöksenteko huomioiden olisi tärkeää, että sääntelystrategisella tasolla arvioitaessa pääsykiellon määräämistä alaikäiselle argumentoitaisiin myös tiedolla alaikäisten osuudesta myymälöissä toistuvasti häiritsijöistä.
Esitysluonnoksessa tuodaan esille liikkumisvapauden rajoituksen viimesijaisuus alaikäisten osalta, mikä heijastuisi kiellon määräämisessä mm. painavaa syytä koskevana edellytyksenä. Esitysluonnoksessa mainitaan pääsykiellon merkitys alaikäiselle sosiaalisten suhteiden kannalta huomioiden, että nuoret ovat usein vapaa-aikanaan mm. kauppakeskuksissa. Luonnoksessa niin ikään todetaan, että lastensuojelun keinot ja muut lievemmät menetelmät kuin pääsykiellon määrääminen alaikäiselle toiminnan lopettamiseksi saattavat riittää. Suomen Kriminalistiyhdistys tukee vahvasti tätä linjausta korostaen alaikäisten erityistä asemaa ja pyrkimystä osallistaa heitä yhteiskuntaan. Alaikäisten asemaa tulisikin suhteuttaa tähän korostettuun osallistamisen tavoitteeseen nähden, varsinkin kun pääsykiellon rikkomiseksi ei edellytetä konkreettista häiriökäyttäytymistä.
Paikan haltijan antama pääsykielto ja julkisrauhan rikkominen
Julkisrauhan rikkomisen sääntelyyn liittyy ehdotuksessa käsiteltyjä lakiteknisiä seikkoja, jotka ovat rikosoikeudellisten lähtökohtien kannalta ongelmallisia. On tuotu esille, että pääsykiellon rikkomisen rangaistavuus julkisrauhan suojan kontekstissa ei selviä eksplisiittisesti rikoslain (RL) 24 luvun 3 §:n sanamuodosta. Pääsykiellon rikkominen kanavoituisi nykyisellään esimerkiksi oikeudettoman tunkeutumisen mukaisen tekotapatunnusmerkin puitteissa. Ei ole myöskään optimaalista, että julkisrauhan rikkomisen rangaistavan käyttäytymisen alan hahmottamisessa hyödynnetään osittain kotirauhan rikkomisen eli toisen rangaistussäännöksen lainvalmisteluasiakirjoja mainittujen säännösten yhteyksistä huolimatta.
Voidaan havaita, että ongelmallisuudet rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta heijastuvat julkisrauhan rikkomista koskevan säännöksen vähäiseen soveltamiseen; on esitetty, että nykymuodossaan sääntelykokonaisuutta julkisrauhan rikkomisen osalta ei tunneta riittävästi eikä sitä juuri sovelleta.
Kokonaisuudessaan on ongelmallista, että julkisrauhan rikkomisen kontekstissa rangaistava käyttäytyminen ei määrity rikoslain sanamuodon tasolla. Suomen Kriminalistiyhdistys korostaa tässä yhteydessä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen roolia siihen sisältyvine kieltoineen. Yhdistys katsoo välttämättömäksi ehdotuksen koskien julkisrauhan rikkomisen sanamuodon täsmentämistä sisällyttämällä kiellon rikkomista tarkoittava tekotapa tunnusmerkistöön.
Esitysluonnoksessa on nostettu esille, että julkisrauhan rikkomisen sääntelyn täsmentämisellä tavoitettaisiin osin nyt yrityslähestymiskiellon toivotun lopputuloksen vaikutuksia.
Yrityslähestymiskieltoa koskevassa esiselvityksessä (Oikeusministeriön julkaisuja, selvityksiä ja ohjeita, 2025:18) tuodaan selkeästi esille, että nykyisen sääntelyn täysimittainen käyttö puuttuisi lievemmin yksilön perusoikeuksiin kuin viranomaisen määräämä yrityslähestymiskielto, joskin nykymuodossaan mahdollisuuksia ei juuri käytetä.
Sääntelystrategisesti arvioituna vaihtoehtoisesti olisi mahdollista seurata julkisrauhan rikkomisen sääntelyn muutosten vaikutusta ennen yrityslähestymiskiellon käyttöönottoa.
Lisäksi liikkeenharjoittajan asettaman kiellon antamiseen liittyvät seikat herättävät huomioita. Kiellon antamista ei ole täsmällisesti kuvailtu, joskin edellytettäisiin, että kielto on annettu "selkeällä tavalla" sekä "todennetusti". Suomen Kriminalistiyhdistys katsoo, että tulevassa hallituksen esityksessä tulisi tarkemmin selventää näiden kiellon antamisen tapaa koskevien ilmaisujen merkityssisältöjä, mikä lähenee lausunnonantajatahosta jo noussutta kantaa kiellon antamisen täsmentämispyrkimyksestä. Sinällään ehdotuksen mukainen sääntely jättäisi joustoa esitysluonnoksessa esille nostetuille toimialakohtaisille ominaispiirteille. Kuitenkin käytännön tilanteet voivat myös muodostua ongelmallisiksi, mikäli harkintaa käytetään epätoivottavalla tavalla. Vaikka kiellon rikkomiselta edellytetään tahallisuutta, kiellon antamisen kontekstiin kytkeytyy yhtenä huomionarvoisena seikkana kieltoon määrätyn ymmärrys kiellosta ja siihen liittyvästä rikosoikeudellisesta seuraamuksesta.
Toimivaltuudet pääsykieltojen valvomiseksi
Sekä yrityslähestymiskiellossa että julkisrauhan rikkomisen kontekstin pääsykiellossa keskeistä on, että kieltojen rikkominen on rangaistavaa. Tämä korostaa kieltojen valvonnan merkitystä. Suomen Kriminalistiyhdistys tukee esitysluonnoksen mukaista valintaa, että yleinen valvonta yrityslähestymiskiellon rikkomisesta kuuluisi poliisille säädettävään toimivaltaan. Kiteytetysti voidaan todeta, että poliisia, vartijaa ja järjestyksenvalvojaa koskeva ehdotettu sääntelykokonaisuus tarkoittaa asiallisesti myymälässä olemisen kontrollointia erotuksena varsinaiseen häiriökäyttäytymiseen puuttumiseen.
Muodollisista toimivaltuuksista ja valvontatehtävistä huolimatta kuitenkin kiellon rikkominen yksittäisessä tapauksessa edellyttää asian tulemista tietoisuuteen ja reaktiokykyä. Erillinen kysymys kieltojen rikkomisesta on, kuinka paljon tulevissa kiellon rikkomistapauksissa esiintyisi häiriökäyttäytymistä. On toisaalta myös huomattava, että häiriökäyttäytymisen lopettamiseksi saatetaan konkreettisessa tapauksessa turvautua toimivaltaiseen henkilöön riippumatta siitä, liittyykö asiaan aiemmin annettua kieltoa vai ei.
Suojeltavia oikeushyviä on käsitelty esitysluonnoksessa, josta voidaan mainita suojeltaviksi mm. myymälätilojen työ- ja asiointiturvallisuuden kautta henkilöiden vapautta,
koskemattomuutta ja turvallisuutta sekä RL 24:3:n osalta myymälöissä olevien henkilöiden rauhaa ja yksityisyyttä. Suomen Kriminalistiyhdistys korostaa analyyttistä erottelua siinä, että sääntelyllä kontrolloitava pääasiallinen ongelma on myymälässä tapahtuva häiriökäyttäytyminen. Toisaalta sääntelyn tavoitteisiin kuuluu ennakollisen suojan antaminen oikeudenloukkauksilta myymälän henkilöille. On kuitenkin tuotu esille, ettei kiellon rikkomisen rangaistuksen uhka kaikissa tapauksissa toisi ennalta estävää tehoa. Ruotsin tietojen perusteella on arvioitu esitysluonnoksessa, että Suomessa noin puolet kielloista rikottaisiin. Suomen Kriminalistiyhdistys jakaa näkemyksen, että sääntelyn voimaantulon jälkeen vaikutuksien seuraaminen on tärkeää.
Henkilötietojen käsittely
On huomattava, että vaikka liikkeenharjoittajan hakemusta varten henkilöä koskevia tietoja ja niiden käyttöä on rajoitettu, tietosuojaan liittyvistä seikoista voi käytännössä muodostua kuitenkin riskejä yrityslähestymiskieltoon määrättäväksi haettavan henkilön kannalta.
Muut mahdolliset huomiot esitysluonnoksesta
Edellä todettujen kommenttien myötä Suomen Kriminalistiyhdistys näkee ehdotetun sääntelyn lähtökohtaisesti kannatettava myymälöissä ilmenevän toistuvan häiriökäyttäytymisen vähentämiseksi. Yhdistys kuitenkin korostaa pyrkimystä luoda voimaantulon jälkeisen seurannan perusteella optimaalinen oikeustila, jolla pystyttäisiin vähentämään konkreettisesti häiriökäyttäytymisen tilanteita. Ehdotetun sääntelykokonaisuuden myötä kieltojen valvontaan kuin myös niiden määräämiseen liittyvät toimet edellyttävät kontrollointia ja resursseja, joskin ennakoitaviin vaikutuksiin kuuluu myös esitettyjä positiivisia taloudellisia vaikutuksia.
Erityisesti tarpeellisten resurssien osalta on kuitenkin korostettava niiden määrän kytkeytymistä asian käsittelynopeuteen. Suomen Kriminalistiyhdistys painottaa aikaa koskevan sääntelytarkoituksen toteutumiseksi riittävien resurssien merkitystä vielä laajemmin koko viranomaisprosessissa, mikä heijastelee lausunnonantajatahosta jo esille noussutta kantaa.
Yhdistys painottaa myös kieltoon määrättävien henkilöiden oikeudellisen ja reaalisen aseman kokonaisvaltaista tarkastelua, mihin nähden ehdotettu kahden kiellon järjestelmä asettaa omia haasteitaan. Lisäksi yhdistys korostaa alaikäisten erityisen aseman painottamista vahva yhteiskuntaan osallistamisen tavoite huomioiden.
Esitysluonnoksen perusteella tulevassa kahden kieltotyypin mallin oikeustilassa on jätetty paljon käytännön varaan määrittyväksi, mistä saattaa muodostua ongelmia kieltoon
määrättäville henkilöille. Uudessa oikeustilassa jäisi joka tapauksessa nähtäväksi, miten liikkeenharjoittajat omaksuisivat ehdotetut oikeudelliset keinot ja millaista ennakollista suojaa kieltosysteemit käytännössä antaisivat.